Jossain kaukana tuuli laulaa mahtavan laulun,mutta meillä on lämmin.
Ei voi vesi huuhtoa eikä ilma paijata mitään tämän pehmeämmin.
Maa on hiljaa ja taivas on tyyni,tunnen että tiedän vihdoin,miksi.
Olen löytänyt kaiken,nyt on koossa se,mikä hajonnut oli palasiksi.

Ja me maataan maailmamme rannikolla,ilma on hiljaa ja väsynyt.
Kellään ei koskaan oo ollut niin hyvä olla,kuin mulla on nyt.

Sinun tuoksussas uiden,sinun silmiisi kuollen,minä matkasin taakse monen taivaan ja maan.
Sinun nimeäs huusin,meri meille kuiski,sitten sytyimme yhdessä palamaan.

Katson peiliin ja näen,se olen minä,muistot surusta poskilla kyynelinä.
Mutta kasvoilla hymy,minä rakastan sua,RAKASTAN SUA!